Ajan saatossa vähemmistöt ja vähemmistökielet pienenevät. Mistä se johtuu? 1. Puhujien luonnollinen poistuminen, 2. seka-avioliitot enemmistön edustajien kanssa, 3. oman riittämättömältä tuntuvan kielitaidon ja kielellisen tuen puutteen vuoksi kotikieleksi valittu enemmistökieli.
Puristien mielestä kaikkein parhaita olisivat tietysti vähemmistön sisäiset avioliitot. Tämä ei kuitenkaan toteudu kuin harvoilla seuraavista syistä: 1. yksilönvapaus, 2. asuinpaikka, 3. vähemmistöt ovat yleensä pieniä, sopivaa kumppania ei välttämättä löydy helposti tai sukulaisuussuhteet rajoittavat valintaa.
Seka-avioliitot johtavat vääjäämättä kansojen sekoittumiseen pitkällä tähtäimellä. Vaatii energiaa ja ponnisteluja pitää oma kieli ja kulttuuri elävänä arjessa, varsinkin jos puhuu yksin vähemmistökieltä perheessä eikä ympäristöstä saa tukea kielelle. On helppo valita enemmistökieli kotikieleksi, ja valintaan vaikuttavat lisäksi ympäristön arvot, asenteet sekä kielipoliittiset olosuhteet.
Sama koskee myös kulttuurin erityispiirteitä ja etnisiä markkereita syistä että: 1. juuriensa kätkeminen assimilaation aiheuttaman häpeän vuoksi, 2. massaan sulautuminen on yksinkertaisesti vain helpompaa, 3. (amerikkalainen) populaarikulttuuri ja pukeutumismuoti jylläävät kulttuuriset erityispiirteet allensa.
Sana, johon teitä johdattelen on ”sulautuminen”. Fysiikassa edellä kuvailtua kutsutaan termodynamiikaksi. Annan teille esimerkin: Ajatellaanpa, että vähemmistökulttuuri on jääpala, valtakulttuuri on kiehuva vesi. Jos näitä kahta sekoitetaan, jääpala alkaa sulaa. Samalla kiehuva vesi jäähtyy. Lopputulos on tulema niiden suhteesta. Jos jääpaloja on oikein paljon, sulaminen kestää kauemmin ja vesikin viilenee.
Sama pätee maitokahviin. Maito sekoittuu pikku hiljaa kahviin sekoittamattakin. Molempien värit muuttuvat yhdeksi uudeksi väriksi. Kaikki maailmassa pyrkii kohti energiaminimiä ja järjestyksen säilyttäminen vaatii paljon energiaa. Esimerkissäni jääpalojen säilyttäminen jäisinä kiehuvassa vedessä vaatisi sitä hyvin paljon.
Kielitieteessä ilmiötä kutsutaan esimerkiksi ”metatypiaksi”. Se on australialaisen lingvistin Malcom D. Rossin 1990-luvulla kehittelemä termi, jonka mukaan maantieteellisesti lähekkäin olevat kielet pyrkivät muuttumaan toistensa kaltaisiksi, koska kaksikieliset puhujat aiheuttavat muutoksia kielessä.
Tulevaisuuden kauhuskenaarioksi ennustan, että maailmassa on jäljellä enää yksi kreolikieli, joka on kiinan ja englannin sekoitus, vaikkapa mandariinienglanti. Tulevaisuuden lingvistit voisivat siten tutkia substraatteja, aiempia paikallisia kieliä, joita olisivat meänkieli, kveeni, saamen kielet, jopa suomi ja ruotsi. Tähän tarvittaneen silti miltei rajattomasti aikaa ihmiskunnan mittapuun mukaan mitattuna. Järjestyksen säilyttävänä energiana yhteiskunnassa toimii raha, kielipolitiikka ja ihmisten oma aktiivisuus.
Huomatus loppuun: Rovaniemellä on aloittanut pohjoissaamenkielinen kielipesä viides lokakuuta, go for it!
Jonna Palovaara
Jonna Palovaara 